Yksi toistuva teema, aihio tai näkymä on pareidolia puissa, puiden kyljissä, siis kasvojen näkeminen puunsilmissä ja kaarnan, tuohen kuvioissa. Yleensä fantasian ja kauhun puolelle menee, kun näkee Loordin, Lemmyn tai Alice Cooperin kasvot koivun kylessä. Toisaalta näen kivipeikkoja vuorilla tai kivikasoissa. Aina kun kuvaa suurentaa niin kasvot hämärtyvät, piirteet hajoavat. Näitä olisi joskus mukava piirtää. Vaikka ne ovat hirviöitä tai groteskeja, on niillä yhtä lailla oikeus olla metsässä tai pihalla... © Satu Ylavaara Photography 2023: © Satu Ylävaara Photography:
Tässä on aivan selkeästi säikähtänyt Pinokkio, tai jokin renessanssihahmo.
20.06.2023
Eiku tämä peikko, Mortiis olikin suosikkini, aiemmin
29.04.2023
Tässä tyypissä oli jotain Hugo Simbergin pirujen lempeyttä ja empatiaa, otus joka kuin kurkkii valkoisen A4:n arkin takkaa
29.04.2023
Tässä oli selkeästi joku Taru sormusten herrasta -kohtaus
Nyrpeä Odin tai Hassut hurjat hirviöt
Pyyristeleviä pöllöjä
Miksi Loordi ei nouse lentoon vaikka sillä on noin isot siivet, sanoi laps Euroviisuista
Kukas siellä kurkistaa, Kittelsenin sammakkoko
Tässä ylinnä tuuletta vähän Muumimaahan liittyvä tyyppi. Aika monta pöllöä myös näkyy, kuten tässä keskellä vasemmalla.
Tässä pari pöllöä 20.06.2023 maissa kuvasin
Onkohan tämä BioRex, Hämeenlinna? Koronan aikana matkustin Hesulista Hämeenlinnaan katsomaan kovasti odotettua elokuvaa Lupaava nuori nainen, koska Helsingissä oli elokuvateatterit kiinni. Jokainen räkälä oli kyllä auki aamusta iltaan. Samoin kauppakeskukset.
Tässä mustavalkoisia, graafisia versioita, kolme tyyppiä
Sama pää kesät talvet
Tämä koivu oli Oulussa
Koska tämä oli seuraava kuva
© Satu Ylavaara Photography
© Satu Ylävaara Photography 2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.